Seksivau! Arvaatko, mitä viittä asiaa suomalaisvaihtari kaipaa? Katso kuvat!

Äitiyspakkauksen lisäksi Suomesta voisi mun puolesta markkinoida muutamaa muutakin asiaa. Näitä en tajunnut pakata mukaan:

1. Pussilakana

Ihan oikeesti, miten muka joku täkin alle laitettava lirpake on hygieeninen ratkaisu?! Ja vielä hotelleissa? Plääh. Pestäänkö niitä täkkejä ees koskaan?

2. Juustohöylä

Tällä hetkellä leivänpäällysvalikoimassa on kaksi vaihtoehtoa: kuorimaveitsellä taiteillut juustokiehkurat tai puolen sentin lohkot. (Valmiiksi siivutettua juustoa ei lasketa, koska se ei käy juustosta.)

3. (Kunnon) tiskiharja

Miksi ne on täällä pyöreitä eikä mahdu mihinkään? Tiskisienet on myös äklöjä ja kädet kuivuu kun tiskejä hinkkaa sienellä paljain käsin. 

(Salaisuus: Kunnon tiskiharjan puutteessa oon lämmennyt hybridiratkaisulle eli varrelliselle tiskisienelle (ks. havainnekuva). Siihen varteen voi jopa laittaa tiskiaineet, jotka sitten annostuu suoraan sieneen! Ja sienikin on vaihdettava! Voi jumpe mikä keksintö!) 

Varrellinen tiskisieni, mikä innovaatio!

4. Kohtalaisen luonnolliset välipalat

No joo, kyllä täältä löytyy ihan järkevääkin ruokaa, mutta kerran jos toisenkin olen pahaa-aavistamattomana ostanut jonkin normaalin näköisen naksun ja lukaissut tuoteluettelon jälkikäteen. Voitteko kertoa mulle, miksi kaurakeksissä on kaura-aromia?  

5. Subventoidut ateriat

Kiitos, veronmaksajat, 2,60 euron Kela-tuetusta lämpimästä ruoasta! Kun päivä alkaa klo 8.30 ja päättyy klo 19, olis kiva, että tuolla summalla saisi täällä muutakin kuin räkäisen voileivän. 

Suurin osa opiskelijoista täällä kantaakin omia eväitään mukana, ja pitkin kampusta kyllä löytyy mikroja lounaan lämmittämiseen. Itsehän unohdan järjestelmällisesti pakata mitään mukaan.

Jos on millä mällätä, niin kampusravintoloissa on kyllä valinnanvaraa sushista tacoihin (tai paikallisen ketjun sushitacoihin). 

No, onneksi myyvät sentään pullaa ja karjalanpiirakkaa. Ainakin kerran vuodessa suomalaisen kirkon joulumarkkinoilla. :D

Asuntodraamaa ja ruskakuvia

Viikon tauko venähti kuukaudeksi: ensin tuli ex tempore -viikonloppu Torontossa, sitten välikokeet, sitten lomaviikko Saksassa (koska mihin ihmiset yleensä lähtee Kanadasta lomalle?!), ja sitten muutin. Aika hengästyttävät neljä viikkoa.

Ruskakin oli. Ruskaretken kuvat Mont-Saint-Hilairelta.

Aloitetaan viimeisestä: mähän siis asuin ensimmäisen kuukauteni luhtitalon katukerroksessa Mile-Endissä, joka on kyllä tosi kivaa aluetta. Kävelyetäisyydellä on mukavia kahviloita ja kaupungin parhaat bagelit sekä Dieu du Ciel! -panimo, josta saa eeppisen hyviä oluita (ja jonne kannattaa mennä iltapäiväkaljalle, jos haluaa istumapaikan).

Kämppiksiä mulla oli kolme: parikymppinen kauppatieteilijämimmi Sisiliasta, mun ikäinen insinöörismies Pariisista ja juniorina 18-vuotias siviilipalvelustaan (jossain maansa organisaatiossa) suorittava itävaltalaiskundi, kaikki tosi mukavia.

Kuvissa täytetty vesirinkeli, entinen kotitaloni ja takapihan orava, jonka suurinta hupia varmasti on repiä meidän roskat pitkin piennarta.

Mikä siinä sitten kinnasi? Muutamakin asia, ja ensin niistä (kirjaimellisesti, öhö öhö) pienempi: mulla oli postimerkin kokoinen huone. Tämähän oli ihan ok yhdelle hengelle, mutta kun meitä pitäisi mahtua samaan tilaan joulukuusta alkaen kaksi, kun poikaystäväni liittyy seuraani Saksasta. Syyskuussa mainitsin asiasta vuokraajalle, joka sanoi, että pääsemme kyllä muuttamaan isompaan huoneeseen joulukuussa.

Lokakuussa sitten paljastui, että "joulukuussa" tarkoittaa joulukuun loppua, ja sekin vähän epävarmasti. Koko vuokrakuvio oli nääs sellainen, että luhtitalon yläkerran asunnossa majaileva päävuokralainen alivuokraa talon asuntoja pitkin vuotta vaihtareille ja muille tilapäisen asunnon tarpeessa oleville, "ja kyllä joku niistä varmaan lähtee joulun viettoon muualle"... ja tämä vuokrahyypiö asuu varmaan itse saamillaan ylimääräisillä vuokratuloilla ilmaiseksi seuraavan kevään. Jokainen meistä nimittäin maksoi 750 dollaria kuussa (sis. kaikki kulut) huoneestaan. Tiedoksi, että jos on hyvissä ajoin liikenteessä ja onnekas, täällä on ihan mahdollista saada huone puoleen hintaan tuosta.

Muitakin vuokrasuhteeseen liittyviä outouksia ilmeni. Päävuokralainen ravasi kämpissä alituiseen soittamatta ovikelloa tai kertomatta muutenkaan huoltosuunnitelmistaan. Ei olisi saanut tehdä Facebook-ryhmää kaikille, koska hän olisi halunnut tehdä sen itse. Lämmitystä ei laitettu päälle, vaikka alkoi olla jo kylmä. Mitään juhlia ei saanut pitää, koska joku aiemman vuokralaisen kuokkavieras oli joskus sotkenut paikkoja. Yli kolmen yön vieraista olisi pitänyt maksaa vierasmaksua (ja joku ehti maksaakin). Sehän luki sopimuksessakin. Joo, ehkä luki, mutta huonoresoista meemiä käyttääkseni

Onneksi täällä on semmoinen komitea kuin Régie du logement, joka määrittää yleiset vuokraussäännöt ja solmii erimielisyyksiä vuokrasuhteissa. Montréal (tai varmaan koko Québecin provinssi) pyrkii asuntopolitiikassaan siihen, että kukaan ei pääsisi tekemään jäätävää tuottoa vuokra-asunnoilla, minkä vuoksi komitea voi pyydettäessä määrittää maksimivuokran, jota asunnosta voi pyytää. (Eipä silti, kyllä airbnb-toiminta rehottaa.)

Vuokrasopimukset (bail) solmitaan täällä yleensä heinäkuusta alkaen vuodeksi kerrallaan, joten puolivuotisen vaihtarin voi olla vaikea löytää kohtuuhintaista kalustettua asuntoa, ellei satu löytämään jotakuta, joka on itsekin lähdössä vaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille.
Naamakirjan aiheeseen liittyvissä ryhmissä näkyy kuitenkin aika ajoin tällaisia tyyppejä, että on se ihan mahdollista, jos on ajoissa liikenteessä, toisin kuin allekirjoittanut, joka rämähti paikalle orientaatioviikon jälkeen eikä kehdannut sohvasurffata viikkoa pidempään (lue: en paljoa harkinnut vaihtoehtoja) :-) Linkkejä näihin ryhmiin alempana.

Minun tapauksessani vuokrasuhteessa kyse oli alivuokrauksesta, jonka lailliset perusteet olivat vähän heikoissa kantimissa: vuokralainen ei tietenkään, täälläkään, saa pyytää alivuokralaiselta yhtään sen enempää rahaa kuin mitä itse asunnosta maksaa. Tämän varmistin komitealta, minkä ystävällisesti kerroin päävuokralaiselle ja totesin, että haluaisin mieluusti tietää, paljonko tuottoa tämä sivubisneksellään tekee.
No, en koskaan saanut tietää, mitä vuokralainen maksoi. "Jos ei miellytä, voit aina lähteä".
Sitten lähdin.

Nyt asun lähempänä kampusta, Outremontin kaupunginosassa, erään opettajapariskunnan talon pohjakerroksessa. Tänne on rempattu ihan mukava yksiöntapainen ja bonuksena sain tänäänkin täyden keittolautasen, koska olivat kuulemma tehneet liikaa ruokaa. :D
Järjestelyssä ehkä parasta on se, että ensi kuussa pariskunta lähtee kuukauden reissuun, ja meillä on koko talo käytössämme ja tilaa myös jouluvieraiden – äitini ja siskoni – majoitukseen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai no eipä tässä lopussa vielä olla, vaan keskellä.


Linkkejä asunnonhakuun kiinnostuneille:
Régie du logement
Kijiji (Torin kaltainen pikkuilmoituspalvelu)

Facebook-ryhmiä:
PVTistes à Montréal (PVT on kai joku working holiday -tyyppinen ratkaisu, mutta siis tuolla jengi myy kaikenlaista ja ilmoittelee kaikenlaista, voi sieltä talvitakinkin löytää)
Apartments for rent in Montreal

Ruuhkaa, sokkeloita ja kurssivalintoja

Tässä postauksessa kerron vähän ensivaikutelmia opiskelusta Montréalissa. Tulin tänne 1.9. heti orientaatioviikon jälkeen, eli pääsin saman tien luennoille.

Opiskelen Université de Montréalissa, toisessa kaupungin kahdesta ranskankielisestä yliopistosta (yhteensähän täällä on neljä yliopistoa). Montréalin yliopiston pääkampus sijaitsee kaupunkia hallitsevan Mont-Royalin kukkulan (anteeksi, vuoren) sivulla, eli joka aamu on kymmenen minuutin pohjetreeni bussipysäkiltä. Aamuruuhkassa reippailu ei tosin tapahdu kovin nopeasti, koska täällä on porukkaa: yliopistolla on kirjoilla lähes 68 000 opiskelijaa ja aamulla kyllä huomaa, että aika moni muukin näistä luulee ehtivänsä 8.30 alkavalle luennolle kello 8.27.

Kampuskonsertissa. Aattele noita kaikkia tyyppejä kapuamassa peräkanaa mäkeä ylös. En oo kehdannut ottaa kuvaa aamumadosta, pelkään että joku vetää mua vielä kahvivajareissaan turpaan.

Vuorikampus on kyllä muutenkin kookas: "päätien" rakennusten välillä on matkaa puolitoista kilometriä, joten luennoille on ihan hyvä lähteä ajoissa, jos ne ovat kaukana toisistaan. Rakennusten välinen etäisyys ei tosin ole ollut ainoa haaste: arkkitehdeillä on varmaan ollut hauskaa esimerkiksi päärakennuksen pitkiä käytäviä suunnitellessaan. Roger-Baudryn pytingissä on vaikka kuinka monta siipeä, eivätkä ne kaikki ole yhteydessä toisiinsa. Rakennusta koristaa kaksikymmenkerroksinen torni, mutta itse käyttämäni hissi taitaa viedä vain yhdeksänteen kerrokseen. Kun pääovesta tulee sisään, on kolmannessa kerroksessa. Helppoa, eikö?

Päärakennusta ja tornia esittävä kuva CC Laurent Bélanger. 

Ensimmäinen seikkailu luentosaliin olikin aika jännä, kun etsin ensimmäistä kerrosta kellarista ja löysin lähinnä hämmentyneitä katseita henkilökunnan taukotilasta. Lopulta joku osasi kertoa, että luentosali ei ole ykkösessä, vaan kympissä: hissillä yhdeksänteen ja portaat vielä ylös saliin. Enpä ollut ainoa, joka tuli myöhässä...

Haukka hautomassa vuonna 2014. Kuva napattu tästä videosta.

Tornissa on kuulemma tylsästi enimmäkseen asiakirja-arkistoja, mutta eläinvideokerhohenkisille tiedoksi, että vuodesta 2007 sen huipulla on pesinyt muuttohaukkoja, ja pesäkoloon on asennettu livekamera, jota pääsee seuraamaan tästä. Tällä hetkellä kamera näyttää maisemia tiiliseinästä, mutta ehkä ensi kevätkaudella pääsee todistamaan haukkadraamaa.

No, rakennuksista oikeasti opiskeluun. Mulla on täällä viisi kurssia, joista tulee Suomessa yhteensä 30 noppaa, eli suhteellisen suuritöisiä ovat. Mulla on pelkkiä vapaavalintaisia kursseja jäljellä opinto-ohjelmastani, joten olen Helsingin näkökulmasta aika vapaa valikoimaan kurssini. Tarkoitus oli tulla tekemään paketti, jonka voisi liittää sivuaineeni kognitiotieteen aineopintoihin; paljastui kuitenkin, että kaikille tarvitsemilleni psykologian kursseille oli niin älytön tunku, ettei mulla vaihtarina olisi niille mitään asiaa (onpa kyllä hieman tuttu ongelma).

Lisäksi läheskään kaikkea kurssitarjonnassa olevaa ei järjestetä joka lukukausi, joten aluksi vähän harmitti, koska jouduin ottamaan mielestäni vähemmän hohdokkaampia vaihtoehtoja. Vaihtarina en saanut valita niitä itse ennen lukukautta, vaan jouduin neuvottelemaan valintani opintoneuvojan kanssa, minkä jälkeen kiikutin allekirjoitetun kurssivalintalappusen "kurssiteknikolle", joka sitten kävi klikkailemassa valinnat puolestani. Aika byrokraattista!

Noin kolmen viikon harkinta-ajan jälkeen kurssivalinnoista tulee pysyviä. Mun lopulliset valinnat ovat filosofiaa (tietoteoria ja logiikka), ohjelmointia (C:n ja javan alkeet) ja kielitieteestä kurssit ranskan historia Amerikassa sekä kielen oppiminen (tai omaksuminen, joskin proffa ei tee pesäeroa näiden kahden välillä) lapsen näkökulmasta.
Yleisesti kursseilla on viikoittain jotain tekemistä (harjoitustehtäviä) tai lukemista (artikkeleita), joka on etukäteen merkitty kurssiohjelmaan.  Lähes kaikissa on lisäksi välikoe, paitsi tietoteoriassa, jossa pitää kirjoitella esseitä.

Tapaustehtävä historiallisen tekstin analyysistä. Tässä pitää muokata 1600-luvun ranskaa nykystandardien mukaiseksi. Mutta että tapaustehtävä! Humanistisessa! 

Kursseilla on enemmän käytännön tehtäviä kuin Helsingissä on tuntunut olevan. Filologi sisälläni (joka on tähän mennessä ollut aika hiljaa) on yllättynyt ja tyytyväinen, kun pääsee jo alkeiskurssilla oikeasti analysoimaan vanhoja kieliaineistoja; lisäksi kielen omaksumisen kurssilla tehdään ryhmätyö, jossa haastatellaan lapsia, muodostetaan korpus ja yritetään löytää jotain kielen omaksumisen ilmiötä tästä paketista. Kaikki kurssit vaikuttavat aika selkeiltä paketeilta ja kursseilla seuraaminen on ollut yllättävän helppoa, koska standardiranska Montréalissa ei ihan hirveästi poikkea siitä, mitä olen Euroopassa tottunut kuulemaan.

Voisin muuten huvin ja harjoituksen vuoksi tehdä tiivistetyn postauksen kielen historian kurssin hedelmistä (tai québecinranskan ja Ranskan ranskan eroista), jos kanssafilologeja kiinnostaa... (muutkin saavat lukea).

Sitä saapi tosin odottaa hetken, voin seuraavat viikot vielä keskittyä arkihöpöttelyyn :)

Hello world!

Tervetuloa seuraamaan matkaturinoitani uudessa maailmassa!

Tässä meikä Indonesiassa.
Mulla ei itse asiassa ole yhtäkään kuvaa itsestäni Kanadassa.
 Katsellaan siis seuraavaksi maisemia.

Olen Montréalissa tämän syksyn vaihdossa, ja aion seuraavat kolme kuukautta kirjoitella opiskelusta, arjesta ja juhlasta (juhlista) ranskankielisessä Kanadassa. Olen itse asiassa ollut Erasmus-vaihdossa neljä vuotta sitten Ranskan Toulousessa, ja jäi vähän kaivelemaan, että siitä ei jäänyt mitään kirjallista dokumenttia (paitsi joku yksi päiväkirjamerkintä ja suttuisia maisemia luonnoslehtiöön).

Aurinko laskee Université de Montréalin nyppylällä.

Näistä mun ulkomaanretkistä voi ehkä päätellä, että tykkään matkustella... Siksi tämän bloginkin nimi on aux pays des merveilles, ihmemaissa. (Ja toisekseen siksi, että Liisan seikkailut on hieno teos. Ja kolmanneksi siksi, että ranska on mun pääaine.) Julkaisuja siis toivottavasti syntyy tulevaisuudessa muistakin kohteista kuin Kanadasta. Olen sitä paitsi tosi huono järjestelemään matkakuviani, ja blogin ansiosta järjestely on vähän niinku pakko tehdä :D

Forêt Ouareau, jossa telttailin viime viikonloppuna. 

Työlistalla mulla on nyt postaukset ainakin matkanteosta Montréaliin, kämpän löytämisestä ja opiskelusta Université de Montréalissa. Toivottavasti nähdään pian!

Saara