Opiskelen Université de Montréalissa, toisessa kaupungin kahdesta ranskankielisestä yliopistosta (yhteensähän täällä on neljä yliopistoa). Montréalin yliopiston pääkampus sijaitsee kaupunkia hallitsevan Mont-Royalin kukkulan (anteeksi, vuoren) sivulla, eli joka aamu on kymmenen minuutin pohjetreeni bussipysäkiltä. Aamuruuhkassa reippailu ei tosin tapahdu kovin nopeasti, koska täällä on porukkaa: yliopistolla on kirjoilla lähes 68 000 opiskelijaa ja aamulla kyllä huomaa, että aika moni muukin näistä luulee ehtivänsä 8.30 alkavalle luennolle kello 8.27.
 |
| Kampuskonsertissa. Aattele noita kaikkia tyyppejä kapuamassa peräkanaa mäkeä ylös. En oo kehdannut ottaa kuvaa aamumadosta, pelkään että joku vetää mua vielä kahvivajareissaan turpaan. |
Vuorikampus on kyllä muutenkin kookas: "päätien" rakennusten välillä on matkaa puolitoista kilometriä, joten luennoille on ihan hyvä lähteä ajoissa, jos ne ovat kaukana toisistaan. Rakennusten välinen etäisyys ei tosin ole ollut ainoa haaste: arkkitehdeillä on varmaan ollut hauskaa esimerkiksi päärakennuksen pitkiä käytäviä suunnitellessaan. Roger-Baudryn pytingissä on vaikka kuinka monta siipeä, eivätkä ne kaikki ole yhteydessä toisiinsa. Rakennusta koristaa kaksikymmenkerroksinen torni, mutta itse käyttämäni hissi taitaa viedä vain yhdeksänteen kerrokseen. Kun pääovesta tulee sisään, on kolmannessa kerroksessa. Helppoa, eikö?
 |
| Päärakennusta ja tornia esittävä kuva CC Laurent Bélanger. |
Ensimmäinen seikkailu luentosaliin olikin aika jännä, kun etsin ensimmäistä kerrosta kellarista ja löysin lähinnä hämmentyneitä katseita henkilökunnan taukotilasta. Lopulta joku osasi kertoa, että luentosali ei ole ykkösessä, vaan kympissä: hissillä yhdeksänteen ja portaat vielä ylös saliin. Enpä ollut ainoa, joka tuli myöhässä...
Tornissa on kuulemma tylsästi enimmäkseen asiakirja-arkistoja, mutta eläinvideokerhohenkisille tiedoksi, että vuodesta 2007 sen huipulla on pesinyt muuttohaukkoja, ja pesäkoloon on asennettu livekamera, jota pääsee seuraamaan tästä. Tällä hetkellä kamera näyttää maisemia tiiliseinästä, mutta ehkä ensi kevätkaudella pääsee todistamaan haukkadraamaa.
No, rakennuksista oikeasti opiskeluun. Mulla on täällä viisi kurssia, joista tulee Suomessa yhteensä 30 noppaa, eli suhteellisen suuritöisiä ovat. Mulla on pelkkiä vapaavalintaisia kursseja jäljellä opinto-ohjelmastani, joten olen Helsingin näkökulmasta aika vapaa valikoimaan kurssini. Tarkoitus oli tulla tekemään paketti, jonka voisi liittää sivuaineeni kognitiotieteen aineopintoihin; paljastui kuitenkin, että kaikille tarvitsemilleni psykologian kursseille oli niin älytön tunku, ettei mulla vaihtarina olisi niille mitään asiaa (onpa kyllä hieman tuttu ongelma).
Lisäksi läheskään kaikkea kurssitarjonnassa olevaa ei järjestetä joka lukukausi, joten aluksi vähän harmitti, koska jouduin ottamaan mielestäni vähemmän hohdokkaampia vaihtoehtoja. Vaihtarina en saanut valita niitä itse ennen lukukautta, vaan jouduin neuvottelemaan valintani opintoneuvojan kanssa, minkä jälkeen kiikutin allekirjoitetun kurssivalintalappusen "kurssiteknikolle", joka sitten kävi klikkailemassa valinnat puolestani. Aika byrokraattista!
Noin kolmen viikon harkinta-ajan jälkeen kurssivalinnoista tulee pysyviä. Mun lopulliset valinnat ovat filosofiaa (tietoteoria ja logiikka), ohjelmointia (C:n ja javan alkeet) ja kielitieteestä kurssit ranskan historia Amerikassa sekä kielen oppiminen (tai omaksuminen, joskin proffa ei tee pesäeroa näiden kahden välillä) lapsen näkökulmasta.
Yleisesti kursseilla on viikoittain jotain tekemistä (harjoitustehtäviä) tai lukemista (artikkeleita), joka on etukäteen merkitty kurssiohjelmaan. Lähes kaikissa on lisäksi välikoe, paitsi tietoteoriassa, jossa pitää kirjoitella esseitä.
Kursseilla on enemmän käytännön tehtäviä kuin Helsingissä on tuntunut olevan. Filologi sisälläni (joka on tähän mennessä ollut aika hiljaa) on yllättynyt ja tyytyväinen, kun pääsee jo alkeiskurssilla oikeasti analysoimaan vanhoja kieliaineistoja; lisäksi kielen omaksumisen kurssilla tehdään ryhmätyö, jossa haastatellaan lapsia, muodostetaan korpus ja yritetään löytää jotain kielen omaksumisen ilmiötä tästä paketista. Kaikki kurssit vaikuttavat aika selkeiltä paketeilta ja kursseilla seuraaminen on ollut yllättävän helppoa, koska standardiranska Montréalissa ei ihan hirveästi poikkea siitä, mitä olen Euroopassa tottunut kuulemaan.
Voisin muuten huvin ja harjoituksen vuoksi tehdä tiivistetyn postauksen kielen historian kurssin hedelmistä (tai québecinranskan ja Ranskan ranskan eroista), jos kanssafilologeja kiinnostaa... (muutkin saavat lukea).
Sitä saapi tosin odottaa hetken, voin seuraavat viikot vielä keskittyä arkihöpöttelyyn :)
 |
| Haukka hautomassa vuonna 2014. Kuva napattu tästä videosta. |
Tornissa on kuulemma tylsästi enimmäkseen asiakirja-arkistoja, mutta eläinvideokerhohenkisille tiedoksi, että vuodesta 2007 sen huipulla on pesinyt muuttohaukkoja, ja pesäkoloon on asennettu livekamera, jota pääsee seuraamaan tästä. Tällä hetkellä kamera näyttää maisemia tiiliseinästä, mutta ehkä ensi kevätkaudella pääsee todistamaan haukkadraamaa.
No, rakennuksista oikeasti opiskeluun. Mulla on täällä viisi kurssia, joista tulee Suomessa yhteensä 30 noppaa, eli suhteellisen suuritöisiä ovat. Mulla on pelkkiä vapaavalintaisia kursseja jäljellä opinto-ohjelmastani, joten olen Helsingin näkökulmasta aika vapaa valikoimaan kurssini. Tarkoitus oli tulla tekemään paketti, jonka voisi liittää sivuaineeni kognitiotieteen aineopintoihin; paljastui kuitenkin, että kaikille tarvitsemilleni psykologian kursseille oli niin älytön tunku, ettei mulla vaihtarina olisi niille mitään asiaa (onpa kyllä hieman tuttu ongelma).
Lisäksi läheskään kaikkea kurssitarjonnassa olevaa ei järjestetä joka lukukausi, joten aluksi vähän harmitti, koska jouduin ottamaan mielestäni vähemmän hohdokkaampia vaihtoehtoja. Vaihtarina en saanut valita niitä itse ennen lukukautta, vaan jouduin neuvottelemaan valintani opintoneuvojan kanssa, minkä jälkeen kiikutin allekirjoitetun kurssivalintalappusen "kurssiteknikolle", joka sitten kävi klikkailemassa valinnat puolestani. Aika byrokraattista!
Noin kolmen viikon harkinta-ajan jälkeen kurssivalinnoista tulee pysyviä. Mun lopulliset valinnat ovat filosofiaa (tietoteoria ja logiikka), ohjelmointia (C:n ja javan alkeet) ja kielitieteestä kurssit ranskan historia Amerikassa sekä kielen oppiminen (tai omaksuminen, joskin proffa ei tee pesäeroa näiden kahden välillä) lapsen näkökulmasta.
Yleisesti kursseilla on viikoittain jotain tekemistä (harjoitustehtäviä) tai lukemista (artikkeleita), joka on etukäteen merkitty kurssiohjelmaan. Lähes kaikissa on lisäksi välikoe, paitsi tietoteoriassa, jossa pitää kirjoitella esseitä.
 |
| Tapaustehtävä historiallisen tekstin analyysistä. Tässä pitää muokata 1600-luvun ranskaa nykystandardien mukaiseksi. Mutta että tapaustehtävä! Humanistisessa! |
Kursseilla on enemmän käytännön tehtäviä kuin Helsingissä on tuntunut olevan. Filologi sisälläni (joka on tähän mennessä ollut aika hiljaa) on yllättynyt ja tyytyväinen, kun pääsee jo alkeiskurssilla oikeasti analysoimaan vanhoja kieliaineistoja; lisäksi kielen omaksumisen kurssilla tehdään ryhmätyö, jossa haastatellaan lapsia, muodostetaan korpus ja yritetään löytää jotain kielen omaksumisen ilmiötä tästä paketista. Kaikki kurssit vaikuttavat aika selkeiltä paketeilta ja kursseilla seuraaminen on ollut yllättävän helppoa, koska standardiranska Montréalissa ei ihan hirveästi poikkea siitä, mitä olen Euroopassa tottunut kuulemaan.
Voisin muuten huvin ja harjoituksen vuoksi tehdä tiivistetyn postauksen kielen historian kurssin hedelmistä (tai québecinranskan ja Ranskan ranskan eroista), jos kanssafilologeja kiinnostaa... (muutkin saavat lukea).
Sitä saapi tosin odottaa hetken, voin seuraavat viikot vielä keskittyä arkihöpöttelyyn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti